Vuonna 1885 muutti Jyväskylästä Utsjoen Outakosken kylään opettaja Elias Erikson vaimonsa Olgan kanssa, heillä oli kolme lasta. Elo pohjoisessa saamenmaassa oli siihen aikaan aika alkeellista ja myös taikausko oli voimakasta, kummituksiin ja maahisiin ja mihin lie staaloihin uskottiin. Talven tultua ja Tenon saatua jääpeitteen, lähti heidän poikansa luistelemaan. Siihen aikaan ei moisia vehkeitä oltu niillä seuduilla vielä nähty, kylän väelle riitti ihmettelemistä. Eräs päivä perheen poika Edvin lähti luistellen Tenoa pitkin Dalvadakseen, tavatakseen lapsia joihin hän oli koulussa tutustunut. Matkan varrella Norjan puolella oli pieni kylä nimeltä Valjok, jonka asukkaat huomasivat myöhemmin outoja jälkiä joen jäällä ja sitä ihmeteltiin, mistä ovat jäljet tulleet. Kaikki kyläläiset kävivät katsomassa luistimen jälkiä ja alkoi olla pientä pelkoa ilmassa. Norjan puolen asukkaat kun olivat vielä enemmän ummikoita ja taikauskoisia. Kylän väki päätteli sitten että siitä on kulkenut kulkutauti tai paha maahinen, taivaalla kuukin näytti niin oudolta sinä iltana. Niin rohkeimmat miehet jäivät joen törmälle kiväärin kanssa odottamaan, jos se tulee takaisin, tai jos sen perässä tulee toinen. Kylässä oli yksi suustaladattava kivääri, joka oli heillä aseena. Yhden illan ja yön siinä joen törmällä olivat sitten passissa, aamulla todettiin että ei se taida enää tulla. Eikä sitä tullutkaan kun Edvin jäi Dalvadakseen muutamaksi päiväksi ja tuli porokyydillä takaisin Outakoskelle.
Comments