Pienenä poikana, jo ennen kuin osasin lukea, selailin usein yhtä isäni kuvakirjaa. Kirja kertoi sota-ajan tapahtumista, siinä oli paljon kuvia. Yksi niistä oli tämä kuva, jossa kuollut pieni poika makaa kadulla Kyttälässä Tampereella. Kuva oli otettu Suomen sisällissodan aikaan huhtikuussa 1918. Kuva oli pysäyttävä ja katsoinkin usein kuvaa, pohtien kuka tuo poika mahtoi olla, mihin oli menossa ja miksi hänet oli ammuttu, hän ei varmastikaan olisi ansainnut kuolemaa. Oliko vierellä ollut valkoinen mytty hänen koulureppunsa vai eväsreppu. Sodissa kuolee ja kärsii niin paljon viattomia siviilejä, lapsia, naisia ja vanhuksia. Samaa tuskaa ja surua tunnen nyt kun katson kuvia ja uutisia Ukrainasta. Varjelkoon kaikkivaltias Jumala Ukrainan kansaa ja suokoon maallemme rauhan aikoja nyt ja tulevaisuudessa. Kirjassa oli paljon kuvia ja tiesin, että isäni oli myös ollut sodassa estämässä ryssää valloittamasta maatamme. Opin pikkuhiljaa myös huomaamaan että arvostamani ihmiset pitivät sotaveteraaneja arvossa, vanhat puhuivat veteraaneista kunnioittavasti. Arvostin isääni ja muita sotaveteraaneja jo hyvin pienenä ja arvostan vieläkin. Suomi säilytti itsenäisyyden ja vapauden josta me voimme nauttia tänään.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ RAKAS SUOMENI!
コメント