Elettiin 1800 luvun alkupuolta kun eräs katekeetta kulki Utsjoen kautta, oli matkalla pohjoiseen päin. Illan hämärässä tuli pieneen asuinpaikkaan, jossa oli jokunen pieni rakennus. Mentyään sisälle taloon, jonka piipusta nousi savu, tapasi hän siellä naisen vastasyntyneen itkevän vauvansa kanssa. Talosta oli ruoka loppunut kokonaan, äidillä ei ollut enää mitään syötävää talossa. Niin äiti kuin vauvakin olivat jo heikossa kunnossa. Äiti oli pyytänyt kahta vanhempaa lasta tutkimaan tarkoin aitta, josko vaikka vehnäjauhosäkkien pohjalta löytyisi jokin jauhokokkare. Murustakaan eivät olleet lapset löytäneet aitasta, niin äiti lähetti lapset etsimään isää. Isänsä oli aamulla vielä ollut kotosalla, oli juonut viinaa ja joikannut kovaan ääneen jonkun toisen miehen kanssa. Myöhemmin olivat lähteneet jonnekin. Kohta lähti myös katekeetta kiertelemään lähiseuden taloja, josko lasten isä löytyisi tai jos saisi jostain hankittua ruokaa perheelle. Vähän matkaa kuljettuaan näki hän pienen talon joen rantatörmällä. Katekeetta näki että lapset jotka olivat isäänsä etsimässä, menivät tuohon taloon, katekeetta seurasi heidän perässään sisälle. Talossa oli kolme miestä juopottelemassa ja paistamassa lohta tulisijassa, pöydässä oli myös poronlihaa josta miehet vuolivat lihaa leukullaan. Lapset näkivät isänsä ja sanoivat että kotoa on ruoka loppunut ja äiti ei jaksa tehdä mitään. Isänsä antoi lapsilleen ruokaa kotiin vietäväksi ja jatkoi ”juhlia” toisten kanssa. Katekeetta on myöhemmin kirjoittanut papille, että paljonkos se auttaa vaikka Tsaari onkin kieltänyt pohjoisen kauppiaita myymästä väkijuomia lappalaisille, viinaa he kuitenkin saavat meren rannalta vaihtamalla poroihin. Noihin aikoihin Ruijan rannikoilla asui paljon ihmisiä ja kaupankäyntikin oli vilkasta.
Comments