Pieski, Ola synt. 1920
YHTEENVETO SODAN AJAN PALVELUKSESTA
Talvisodan loppuvaiheessa Suomi tarvitsi kipeästi uusia miehiä rintamalle ja vuonna 1920 syntyneet määrättiin kutsuntoihin maaliskuussa 1940. He eivät olleet vielä aloittaneet varusmiespalvelustaan jonka aloitusikä oli tuolloin 21. Ola Pieski oli kutsunnoissa 23.3.1940, vain 10 päivää talvisodan päättymisen jälkeen, ja hänet määrättiin astumaan palvelukseen 3 viikon päästä. Palvelus alkoi 15.4.1940 Jalkaväen koulutuskeskus 5:ssä (Jv. Koul.K 5). Ola Pieski kävi kesällä 1940 lääkintäkorpraalikurssin ja seuraavana talvena lääkintäaliupseerikoulun(LAK) jonka jälkeen hänet nimitettiin korpraaliksi 21.2.1941. Tammikuussa 1941 voimaan tullut uusi asevelvollisuuslaki pidensi asevelvollisten palvelusajan 350 päivästä 2 vuoteen ja niin Ola Pieskin varusmiespalvelus jatkui läpi koko välirauhan ajan. Sodan uhan kasvaessa kesäkuussa 1941 suoritettiin liikekannallepano. Pieski palveli tulloin 12. Prikaatin Polkupyöräkomppaniassa(PPK/12. Pr.) josta tuli sodanajan kokoonpanossa Kevyt Osasto 3:n 1. Komppania(1./Kev.Os. 3). Kevyt Osasto 3:n taisteluosat olivat kaksi kiväärikomppaniaa ja yksi konekiväärikomppania, kussakin n. 200 miestä. Majuri Kunnaksen komentama Kev.Os. 3 kuului Perä-Pohjolan sotilasläänin perustamaan eversti Viiklan komentamaan 6. Divisioonaan(6.D) joka kesällä ja syksyllä 1941 hyökkäsi Sallan itäpuolisilla talvisodan rauhassa menetetyillä alueilla. Sotatoimet suoritettiin yhdessä saksalaisen XXXVI Armeijakunnan kanssa jolle 6.D oli alistettu.
Ennen sotatoimien alkua Pieski ylennettiin 21.6.1941 (lääkintä)alikersantiksi. Kevyt Osasto 3 ylitti valtakunnan rajan 1.7.1941 Paanajärven länsipuolella (n. 40 km Kuusamosta koilliseen) ja eteni järven pohjoispuolta itään. Vihollinen luisti alta pois antautumatta isommin taisteluun. Paanajärveltä etenemissuunta käännettiin pohjoiseen ja varsinaisen tulikasteensa komppania sai Kieristelemävaarassa (Kelsinkäinen) 10.7.1941 missä se liittyi Ryhmä Puroman edellisenä päivänä aloittamaan hyökkäykseen. Saksalaiset Stuka-syöksypommittajat tukivat suomalaisia mutta vihollisen ankara painostus ja kranaattituli pakottivat hyökkääjät vetäytymään seuraavana yönä. Kallioisessa maastossa sirpalevaikutus oli hirvittävä, Pieskin komppaniasta kaatui 7 miestä, katosi 1 mies ja haavoittui 10 miestä. Suomalaisia sotilaita kaatui yhteensä n.200 Kelsinkäisen taistelussa. Lääkintäalikersantilla riitti töitä. Lännestä edenneet saksalaiset olivat juuttuneet Kairalan ja Mikkolan järvikapeikkoihin. Suomalaiset asettuivat nyt puolustukseen saavutetulle tasalle, tarkoituksena oli liittyä hyökkäykseen kun saksalaiset pääsisivät eteenpäin. Kieristelemävaaran taistelun jälkeen Pieskin komppania oli puolustuksessa Nenäpalon ja Kuorekevaaran alueilla käyden kahakoita aktiivisen vihollisen kanssa. Varsinkin heinäkuun viimeisinä päivinä vihollisen tykkituli ja hyökkäykset aiheuttivat tappioita Kevyt Osasto 3:lle. Kaikki hyökkäykset kuitenkin torjuttiin. Asemasota Kuorekevaarassa jatkui aina 16.8.1941 saakka jolloin asemat luovutettiin saksalaisille. Saksalaiset eivät olleet kuukauden aikana edistyneet ollenkaan lännessä ja pohjoisessa joten nyt oli suomalaisten vuoro käydä hyökkäykseen. Eversti Viiklan divisioonan tehtäväksi tuli katkaista etelästä käsin Salla-Alakurtti -tie ja sulkea siten katkaisukohdan länsipuolelle jääneiden vihollisjoukkojen perääntymistie. Kevyt Osasto 3 osallistui 19.-22.8.1941 hyökkäykseen Isoselälle josta vihollinen saatiin irtautumaan vasta saartoliikkeen jälkeen. Lyhyen reservissä olon jälkeen Kevyt Osasto 3 käskettiin Salla-Alakurtti-rautatien vieressä olevalle Uulantoinvaaran alueelle mistä vihollinen karkotettiin 27.8.1941. Venäläiset oli nyt ajettu pakosalle kaikkialla 6.D:n ja saksalaisten yhteisellä toiminta-alueella ja etenemistä saatettiin vihdoin jatkaa itään kohti Alakurttia ja vanhaa valtakunnanrajaa. Komppania ohitti Alakurtin etelän kautta, ylitti Tuntsajoen ja saapui vanhalle valtakunnan rajalle aamuyöstä 3.9.1941. Vihollista ei tavattu, se oli vetäytynyt seuraavalle puolustuslinjalleen Voitajoelle. Suomalaisten ja saksalaisten hyökkäys Voitajoen yli alkoi 6.9., saksalaisten hyökkäys etenipohjoisessa lähelle Vermanjokea mutta maantien suunnassa hyökkäys jouduttiin keskeyttämään.
Etelän suunnasta vastannut suomalainen 6.D sai käskyn sitoa edessään olevat vihollisjoukot jotka olivat hyvin varustetuissa asemissaan Voitajoen itärannalla.Vihollisen lyömiseksi 6.D:n alueella JR 33 siirrettiin pohjoisempaa Voitajoen yli ja se aloitti etenemisen etelään kohti Kev.Os. 3:n edessä olevia asemia. Vihollinen irtautui ja Pieskin komppania ylitti Voitajoen 17.9.1941. Samana päivänä edettiin vastusta kohtaamatta vielä Vermanjoelle johon muodostui asemasotalinja aina kesään 1944 saakka. Tänne Tolvantojärven pohjoispuolelle varustettiin asemat, rakennettiin korsut ja aloitettiin partiotoiminta. Lomatkin alkoivat pyöriä, alikersantti Pieski oli ensimmäisellä lomallaan 2.-15.12.1941. Tammikuussa 1942 Kev.Os. 3 ”vanhennettiin” eli kaikki vuonna 1912 ja myöhemmin syntyneet siirrettiin Rajajääkäripataljoona 7:ään ja tilalle saatiin 1911 ja aikaisemmin syntyneitä. Näin valmistauduttiin vanhempien miesten kotiuttamiseen. Sota oli venähtänyt aiottua pidemmäksi ja kotirintamalla oli huutava pula työvoimasta.
Alikersantti Pieski siirrettiin 28.1.1942 Rajajääkäripataljoona 7:n 2. komppaniaan(2./Rj.P 7). Komppania suoritti partiointia Alakurtin pohjoispuolisilla laajoilla korpisivustoilla Kynsitunturin alueella olevista kenttävartioistaan. Tehtävä ei ollut vaaraton, esim. 5.2.1942 vihollinen väijytti vänrikki Törmän partion tuhoten sen,Pieskin komppaniasta kaatui kerralla 8 miestä. Huhtikuussa 1942 päättyi Pieskin kaksi vuotta kestänyt varusmiesaika, käytännön elämään sillä ei ollut vaikutusta vaan palvelus jatkui edelleen reserviläisenä. Korpielämä ja partiointi Kynsitunturin maisemista jatkui huhtikuulle 1943 asti jolloin koko 2./Rj.P 7 irrotettiin rintamasta ja siirrettiin junakuljetuksella Sotkamoon. Tänne päättyi alikersantti Pieskin palvelus Rajajääkäripataljoona 7:ssä joka jatkoi matkaansa Syvärin maisemiin. Pieski sen sijaan siirrettiin 28.5.1943 ensin 24. Lääkintäkomppaniaan(24. LK) ja sieltä viikon päästä edelleen Jalkaväkirykmentti 32:n II Pataljoonan(II/JR 32) 6. Komppaniaan(6./JR 32). JR 32 oli tuolloin Uhtuan pohjoispuolella missä elettiin 1943 myös rauhallisempaa asemasodan aikaa. Tammikuussa 1944 Pieski siirrettiin pataljoonan konekiväärikomppaniaan(8./JR 32). Pohjoisen maisemat jätettiin saksalaisille helmikuussa 1944 ja koko 3.D mihin myös JR 32 kuului siirrettiin ylipäällikön reserviksi Karjalan kannakselle. Maaliskuussa 1944 JR 32 lakkautettiin ja sen II Pataljoonasta muodostettiin Erillinen Pataljoona 20, Pieskin komppania oli pataljoonan konekiväärikomppania (4./Er.P 20/10). Nimen perässä oleva ”/10” tarkoittaa että pataljoona liitettiin 10. Divisioonaan joka otti rintamavastuun 22.5.1944
Karjalan kannaksen pääpuolustusasemassa. Kapteeni Karttusen komentama Er.P 20 sai vastuulleen lohkon jonka oikeana rajana oli Suomenlahti. Vihollinen oli heti Ruostekanavan eli vanhan valtakunnanrajan takana. Pieskin komppanian konekiväärit jaettiin etulinjaan asettuneiden 1. ja 2. Komppanian asemiin joissa oli myös betonisia bunkkereita. Asemasota päättyi reilun parin viikon päästä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamiseen jonka painopiste oli juuri 10.D:n lohkolla. Aamulla 9.6. tulivat ensin vihollisen pommikoneet jonka jälkeen alkoi tunteja kestänyt tykistön rumputuli. Jo tässä vaiheessa Pieskin komppania menetti useita konekiväärejä. Tulivalmistelun jälkeen vihollinen valtasi etummaisen Sormenkärjen tukikohdan eikä sitä saatu apuvoimienkaan kanssa enää palautettua omille, muut vihollisen hyökkäykset torjuttiin. Vihollisen painostus jatkui yli yön ja aamulla alkoi taas kolme tuntia kestänyt tykistökeskitys. Suomalaiset joutuivat luopumaan asemistaan ja aloittivat sekasortoisessa tilanteessa viivyttämisen. Taisteluiden rajuudesta kertoo sekin että Pieskin komppanian kaikki konekiväärit(27 kpl) jäivät rikkinäisinä Rajajoelle. Aamupäivällä 10.6. pari kranaattia osui suoraan miesten keskelle, useita miehiä kaatui ja haavoittui. Ilmeisesti tässä tilanteessa haavoittui vaikeasti myös alikersantti Pieski, hän sai kranaatinsirpaleita vasempaan olkavarteen ja jalkaan, myös vasen solisluu meni poikki. Sota oli hänen kohdaltaan ohi, vammoja hoidettiin 35. Sotasairaalassa(35. SotaS) Hämeenlinnassa. Sotasairaalaan päällikkölääkäri ehdotti Pieskille 2. luokan Vapaudenmitalia(VM 2), kyseessä oli muodollisuus koska Mannerheimin määräyksestä kaikille haavoittuneille myönnettiin automaattisesti kunniamerkki. Pieskin VM 2:n virallinen myöntöpäivämäärä on 12.7.1944. Pieski pääsi sairaalasta vasta maaliskuussa 1945, hän oli tuolloin 25-vuotias. Armeijan palveluksessa oli vierähtänyt 9 kuukauden sairaala-aika mukaan lukien liki 5 vuotta. Vuonna 1968 hänet ylennettiin reservin kersantiksi.
